Ei ihan tullut hetken kuluttua uutta kirjoitusta.
Olen miettinyt koko menneen kesän aikana miun blogia. Miulla lepää kotonani olkkarin laatikostossa nippu tekstejä. Tekstejä, jotka pitäisi julkaista. Tekstejä, joiden kirjoittaminen on joka ajatuskerta tuntunut niin isolta työltä.
Mutta silti, haluan jakaa vietetyn kesän kaikkien tekstejäni lukevien kanssa.
Siksi ei haittaa, että en ole vielä jaksanut. Tai sitten en ole kerennyt. Ei, en mieti syitä.
lauantai 7. syyskuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Unelmien ammatti ja sen vaatima muutto.
"Sinut on valittu seuraaviin koulutusohjelmiin:
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kuopion kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kauniaisten kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Turun yksikkö "
Voi itku
Miun yksi unelmistani toteutuu juuri!
Voi itku
Miten mie seleviin siitä, että miun rakkaita jää etelään?
Asioilla on tapana järjestyä. Nyt yritän vain ajatella sitä, että vihdoinkin miusta tullee molokotusalueen kotipaikkakuntalainen. Tai jotain. Pääsen Savoon, joka on niiiiin paljon lähempänä Pohjois-Karjalaa. Ja pääsen opiskelemaan unelmieni ammattia varten.
Miulla on hallussani suurta tietoa ja koetan tasata itseni, jotta voisin jakaa tietoni opiskelijavalinnasta.
Isä soittaa isoäidille -Enhän mie siihen itse kykene. Olen onnesta sekaisin ja hieman järkyttynyt.
Illemmalla ilmoitan poikaystävälleni. Tuntuu kuin olisi isompaakin pommia puottamassa.
Keskustelua ja keskustelua.
Asunnon ehtiminen alkoi välittömästi. Asuntoa etsin joka päivä siitä lähtien, kun sain tiedon opiskelijavalinnasta. Yritin ainahi joka päivä. Jos vähänki olin kahtomatta ja ehtimättä, vanhempani muistuttivat.
Jossain vaiheessa asunnonetsintä alkoi tuntua raskaalta. Tuntui siltä, että mistään ei löydy asuntoa, joka vastaisi maksimivuokravaatimustani.
Mutta heinäkuun puolen välin tienoilla näin ilmoituksen asunnosta Siilinjärvellä. Vuokra vastasi vaatimuksiani, se olisi yksiö, yhdellä bussilla pääsisin kouluun ja ei mahdottoman kaukana asunnostani.
Otin yhteyttä välittäjään ja samalla lupauduin vuokraamaan asunnon kuvien perusteella. Vähäsenhän tuo jänskätti. Enhän tiennyt, onko tulossa likaloukku vai kelpoinen asunto hyvällä sijainnilla. Kirjoitin sähköpostiviestiin itsestäni ja asuntotoiveistani.
Parin päivän sisällä miulle toimitettiin kuvat asunnosta. HUH! Huokaisin helpotuksesta, sillä asunto vaikutti erinomaiselta. Nopeasti sain postissa vuokrasopimukset, jotka allekirjoitin keittiönpöydän ääressä ja lähetin matkaan! :)
JUHLAA- nimet vuokrasopparissa.
Pystyin hankkimaan tavaroita ensimmäiseen omaan asuntooni. Olin innoissani! Löytyi suihkuverhoa, teepurkkia ja vaikka mitä kivaa! Sain sisustaa asuntoa mieleni mukaisesti. Kyllä, löysin itsestäni sisustajan! Välillä kutittaa nenää tuommonen!
Hienoutta ja jänskää asunnossani olivat kylpyamme, parveke ja oma keittiö, joistä viimeisessä oli mustat kaakelit. Muutettuani, ne olivatkin vaihtuneet valkoisiin :) Molempi parempi!
20.8.2013 raidasin äitin autolla ensimmäisen muuttokuorman. Sää oli aurinkoinen ja mieleni melekosen aurinkoinen myös. Minnuu jännitti. Minkälainen vuokranantaja? Millainen asuinalue? Mitä tuntemuksia herää pintaan, kun astun rappukäytävään. Olimme tosin miehen kanssa käyneet vakoilemassa rappukäytävässä ja lähialueella autoilemassa :) Jonkinlainen muistikuva siis alueesta miulla oli :)
Matkalla kävin varaamassa itselleni sängyn Kuopiolaisesta liikkeestä. Sain sille varattua seuraavaksi päiväksi kotiinkuljetuksenkin. Näin sain yhden asian pois harteiltani.
Sovimme tapaamisen vuokranantajan kanssa asunnolleni. Puhelu oli mukava!
Astuttuani rappukäytävään tavaroideni kanssa, minut valtasi outo olo. Aivan kuin olisi jokin painanut minua. Ei vain laatikot :D Kävelin jännittäen ja innolla odottaen rappusia ylös.
Avasin oven. Sisältä tuli tuoksu. Miun ensimmäisen oman kodin tuoksu!
Melkein itkin asunnossani. Olin Siilinjärvellä. Tyhjä asunto. Minä. Retkipatja. Huopa. Yksin. Onneksi olin kuitenkin ottanut koneen mukaani, joten pystyin raportoimaan käynnistäni ystäville :) Olin innoissani asunnossani. Vaikka itku oli lähellä, olin silti innoissani. Juhuu!
Laittelin tavaroita ja kuvittelin valmista muuttoa. Siihen valmiiseen oli vielä jonkin verran matkaa. Mukanani oli alle 20 laatikkoa. Ja paljon siivousvälineitä. Ja paketti nuudeleita ja vedenkeitin.
Vuokranantaja kävi asunnossani ja käyty keskustelu oli mukava. Ei onneksi mikkäään niuho :)
Ensimmäinen yö oli jännä. Ääniä muista asunnoista ja naksutuksia. Niihin tottuisin varmasti, kunhan olisin täysin muuttanu ja asettunut taloksi.
Yöllä heräilin joitakin kertoja.
Seuraavana päivänä lähdin ajelemaan takaisin etelään kotihuudiloille perheen ja miehen tykö :)
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kuopion kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kauniaisten kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Turun yksikkö "
Voi itku
Miun yksi unelmistani toteutuu juuri!
Voi itku
Miten mie seleviin siitä, että miun rakkaita jää etelään?
Asioilla on tapana järjestyä. Nyt yritän vain ajatella sitä, että vihdoinkin miusta tullee molokotusalueen kotipaikkakuntalainen. Tai jotain. Pääsen Savoon, joka on niiiiin paljon lähempänä Pohjois-Karjalaa. Ja pääsen opiskelemaan unelmieni ammattia varten.
Miulla on hallussani suurta tietoa ja koetan tasata itseni, jotta voisin jakaa tietoni opiskelijavalinnasta.
Isä soittaa isoäidille -Enhän mie siihen itse kykene. Olen onnesta sekaisin ja hieman järkyttynyt.
Illemmalla ilmoitan poikaystävälleni. Tuntuu kuin olisi isompaakin pommia puottamassa.
Keskustelua ja keskustelua.
Asunnon ehtiminen alkoi välittömästi. Asuntoa etsin joka päivä siitä lähtien, kun sain tiedon opiskelijavalinnasta. Yritin ainahi joka päivä. Jos vähänki olin kahtomatta ja ehtimättä, vanhempani muistuttivat.
Jossain vaiheessa asunnonetsintä alkoi tuntua raskaalta. Tuntui siltä, että mistään ei löydy asuntoa, joka vastaisi maksimivuokravaatimustani.
Mutta heinäkuun puolen välin tienoilla näin ilmoituksen asunnosta Siilinjärvellä. Vuokra vastasi vaatimuksiani, se olisi yksiö, yhdellä bussilla pääsisin kouluun ja ei mahdottoman kaukana asunnostani.
Otin yhteyttä välittäjään ja samalla lupauduin vuokraamaan asunnon kuvien perusteella. Vähäsenhän tuo jänskätti. Enhän tiennyt, onko tulossa likaloukku vai kelpoinen asunto hyvällä sijainnilla. Kirjoitin sähköpostiviestiin itsestäni ja asuntotoiveistani.
Parin päivän sisällä miulle toimitettiin kuvat asunnosta. HUH! Huokaisin helpotuksesta, sillä asunto vaikutti erinomaiselta. Nopeasti sain postissa vuokrasopimukset, jotka allekirjoitin keittiönpöydän ääressä ja lähetin matkaan! :)
JUHLAA- nimet vuokrasopparissa.
Pystyin hankkimaan tavaroita ensimmäiseen omaan asuntooni. Olin innoissani! Löytyi suihkuverhoa, teepurkkia ja vaikka mitä kivaa! Sain sisustaa asuntoa mieleni mukaisesti. Kyllä, löysin itsestäni sisustajan! Välillä kutittaa nenää tuommonen!
Hienoutta ja jänskää asunnossani olivat kylpyamme, parveke ja oma keittiö, joistä viimeisessä oli mustat kaakelit. Muutettuani, ne olivatkin vaihtuneet valkoisiin :) Molempi parempi!
20.8.2013 raidasin äitin autolla ensimmäisen muuttokuorman. Sää oli aurinkoinen ja mieleni melekosen aurinkoinen myös. Minnuu jännitti. Minkälainen vuokranantaja? Millainen asuinalue? Mitä tuntemuksia herää pintaan, kun astun rappukäytävään. Olimme tosin miehen kanssa käyneet vakoilemassa rappukäytävässä ja lähialueella autoilemassa :) Jonkinlainen muistikuva siis alueesta miulla oli :)
Matkalla kävin varaamassa itselleni sängyn Kuopiolaisesta liikkeestä. Sain sille varattua seuraavaksi päiväksi kotiinkuljetuksenkin. Näin sain yhden asian pois harteiltani.
Sovimme tapaamisen vuokranantajan kanssa asunnolleni. Puhelu oli mukava!
Astuttuani rappukäytävään tavaroideni kanssa, minut valtasi outo olo. Aivan kuin olisi jokin painanut minua. Ei vain laatikot :D Kävelin jännittäen ja innolla odottaen rappusia ylös.
Avasin oven. Sisältä tuli tuoksu. Miun ensimmäisen oman kodin tuoksu!
Melkein itkin asunnossani. Olin Siilinjärvellä. Tyhjä asunto. Minä. Retkipatja. Huopa. Yksin. Onneksi olin kuitenkin ottanut koneen mukaani, joten pystyin raportoimaan käynnistäni ystäville :) Olin innoissani asunnossani. Vaikka itku oli lähellä, olin silti innoissani. Juhuu!
Laittelin tavaroita ja kuvittelin valmista muuttoa. Siihen valmiiseen oli vielä jonkin verran matkaa. Mukanani oli alle 20 laatikkoa. Ja paljon siivousvälineitä. Ja paketti nuudeleita ja vedenkeitin.
Vuokranantaja kävi asunnossani ja käyty keskustelu oli mukava. Ei onneksi mikkäään niuho :)
Ensimmäinen yö oli jännä. Ääniä muista asunnoista ja naksutuksia. Niihin tottuisin varmasti, kunhan olisin täysin muuttanu ja asettunut taloksi.
Yöllä heräilin joitakin kertoja.
Seuraavana päivänä lähdin ajelemaan takaisin etelään kotihuudiloille perheen ja miehen tykö :)
tiistai 30. heinäkuuta 2013
tiistai 28. toukokuuta 2013
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Kesän tuntua!
Luonto on laittanut parastaan! Olen päässyt nauttimaan ihanasta, hellivästä auringosta. Kesälomaki kuikuilee kohta!
perjantai 17. toukokuuta 2013
Hi-WÖYH!
Hi- WÖYH! itse kullekin!
Viikko sitten kävimme Jyväskylässä wöyhötyksen merkeissä :) Tällä kertaa mie olin kuskina, ja päästiinpä vielä perillekin näpsäkästi. Pienesti jännitteli ja kuumotteli ajella Jyväskylän keskustassa.
Ennen keikka kävimme syömässä Haraldissa, joka on viikinkivaikutteinen ravintola. Sitä henkii sisustus, tarjoilijat, raskaat ruoat ja Voimaolut. + Kaikki muutkin Haraldin töräykset.. En ole tottunut syömään ravintoloissa, joten tämä oli miulle eksotiittista. :) Kuvitella- KANKAISET lautasliinat. uuu
Ravintolakeissin jälkeen näimme Sapea. Kävimme kaakaolla ja donitsilla keskustassa. Oli ihanan hupia kolmestaan nähtäillä!! Eräästä syystä tämä näkeminen oli minulle erikoinen, onnellisuutta tuottava. Arvailkaa itse jotta miksi. ;)
Emme aivan heti ovien avattua olleet jonottamassa. Ihme minun tapauksessa, koska oon yleensä ennen ovien aukeamista jonottamassa. En kokenut edes suurta paniikkia. En näkyvää paniikkia. Pääsimme kuitenkin eturiviin. Ja hei- järjestelmäkameranikin pääsi. Laukkutarkastuksen läpäisin! :)
Illan ensimmäinen esiintyjä oli Jarkko Martikainen. Olen kuullut joitakin Martikaisen ja YUP kappaleita, mutta ne ovat kaikki olleet studioroiskauksia. Voin sanoa jotta Martikainen on enemmäin kuin edukseen livenä. Niinkin pieni mies, niinkin suuri ääni. Akustinen veto voi olla myös voimakas. Mieki lämpesin esitykselle. Kuulimme myös YUP:tä, kun Jussi Hyyrynenkin oli lavalla. Wöyh!:n aikana Martikainen loikkasi lavalle ja saimme lisää YUP:tä. Nannaa, sanoisinko! :) Täytyy joskus uudelleen käydä kahtomassa Martikaisen iltamia. Se on varmaa, tämän täytyy jatkua.
"Soolotuotannosta ja YUP:n kappaleista koostuneessa settilistassa korostui moderni trubaduuriasenne, eikä mies juuri kaivannut kannustusta esittäessään kymmenen lauluaan. Yleisön toiveesta viimeisenä kuultu Huominen on kaukana nostatti raikuvat suosionosoitukset ja syrjäytti keikan muuten hillityn tunnelman." (Heikki Kivelä, KSML, 11.5.2013)
Kymmeneltä lavalle liitivät WÖYH! WÖYHÖTYYS!
Tuoretta WÖYH!:ä oli tullut kahtomaan kaikenkarvaiset hessut ja hessuliinit. Aika paljon näkyi STAM1NA-paitaisia tyttöjä. Eli niitä "iiih"-naisia, jotka on ennen kello 20 ovella. He, jotka varaavat eturivipaikkansa Veli "Hyrde" Hyyrysen välittömästä läheisyydestä. Nelihenkinen soittajisto sai heti alkuunsa yleisön vipattamaan. Ei WÖYH!:ä voi iltamoida paikallaan seisten.
Lyhyitä kappaleita oli pidennetty livehupeloinnilla, mikä lisäsi kappaleiden svengaavuutta. Kappaleet olivat hassuja ja mielenkiintoisia! Mie sekä yleisö tykättiin, kun ilta vietiin läpi pilke silmäkulmassa :) Jussikin yltyi välispiikkailuihin, joita ei ole YUP:n kanssa tottunut vetämään.
Encorena oli hassu potpuri, joka sisälsi Stam1naa, YUP:tä ja Wöyh!:ä. Yllärinä lavalle pyydettiin Martikainen. Yhdessä he esittivät Saatana meni korvasta sisään- kappaleen. Iltamat sinetöi LOKKI. VOEHAN WÖYHÖTYYYYS! :3
Iltamien jälkeen fanitytyily jatkui, kun kuviin pääsin kera sielun musiikkini tekijöiden kanssa. Voe Hyyrysen veljekset, nimmaritki vielä messiin!
Sieluni musiikki kuulosti hyvältä, hassulta! :)
Viikko sitten kävimme Jyväskylässä wöyhötyksen merkeissä :) Tällä kertaa mie olin kuskina, ja päästiinpä vielä perillekin näpsäkästi. Pienesti jännitteli ja kuumotteli ajella Jyväskylän keskustassa.
Ennen keikka kävimme syömässä Haraldissa, joka on viikinkivaikutteinen ravintola. Sitä henkii sisustus, tarjoilijat, raskaat ruoat ja Voimaolut. + Kaikki muutkin Haraldin töräykset.. En ole tottunut syömään ravintoloissa, joten tämä oli miulle eksotiittista. :) Kuvitella- KANKAISET lautasliinat. uuuRavintolakeissin jälkeen näimme Sapea. Kävimme kaakaolla ja donitsilla keskustassa. Oli ihanan hupia kolmestaan nähtäillä!! Eräästä syystä tämä näkeminen oli minulle erikoinen, onnellisuutta tuottava. Arvailkaa itse jotta miksi. ;)
Emme aivan heti ovien avattua olleet jonottamassa. Ihme minun tapauksessa, koska oon yleensä ennen ovien aukeamista jonottamassa. En kokenut edes suurta paniikkia. En näkyvää paniikkia. Pääsimme kuitenkin eturiviin. Ja hei- järjestelmäkameranikin pääsi. Laukkutarkastuksen läpäisin! :)
Illan ensimmäinen esiintyjä oli Jarkko Martikainen. Olen kuullut joitakin Martikaisen ja YUP kappaleita, mutta ne ovat kaikki olleet studioroiskauksia. Voin sanoa jotta Martikainen on enemmäin kuin edukseen livenä. Niinkin pieni mies, niinkin suuri ääni. Akustinen veto voi olla myös voimakas. Mieki lämpesin esitykselle. Kuulimme myös YUP:tä, kun Jussi Hyyrynenkin oli lavalla. Wöyh!:n aikana Martikainen loikkasi lavalle ja saimme lisää YUP:tä. Nannaa, sanoisinko! :) Täytyy joskus uudelleen käydä kahtomassa Martikaisen iltamia. Se on varmaa, tämän täytyy jatkua."Soolotuotannosta ja YUP:n kappaleista koostuneessa settilistassa korostui moderni trubaduuriasenne, eikä mies juuri kaivannut kannustusta esittäessään kymmenen lauluaan. Yleisön toiveesta viimeisenä kuultu Huominen on kaukana nostatti raikuvat suosionosoitukset ja syrjäytti keikan muuten hillityn tunnelman." (Heikki Kivelä, KSML, 11.5.2013)
Kymmeneltä lavalle liitivät WÖYH! WÖYHÖTYYS!
Tuoretta WÖYH!:ä oli tullut kahtomaan kaikenkarvaiset hessut ja hessuliinit. Aika paljon näkyi STAM1NA-paitaisia tyttöjä. Eli niitä "iiih"-naisia, jotka on ennen kello 20 ovella. He, jotka varaavat eturivipaikkansa Veli "Hyrde" Hyyrysen välittömästä läheisyydestä. Nelihenkinen soittajisto sai heti alkuunsa yleisön vipattamaan. Ei WÖYH!:ä voi iltamoida paikallaan seisten.
Lyhyitä kappaleita oli pidennetty livehupeloinnilla, mikä lisäsi kappaleiden svengaavuutta. Kappaleet olivat hassuja ja mielenkiintoisia! Mie sekä yleisö tykättiin, kun ilta vietiin läpi pilke silmäkulmassa :) Jussikin yltyi välispiikkailuihin, joita ei ole YUP:n kanssa tottunut vetämään.
Encorena oli hassu potpuri, joka sisälsi Stam1naa, YUP:tä ja Wöyh!:ä. Yllärinä lavalle pyydettiin Martikainen. Yhdessä he esittivät Saatana meni korvasta sisään- kappaleen. Iltamat sinetöi LOKKI. VOEHAN WÖYHÖTYYYYS! :3
Iltamien jälkeen fanitytyily jatkui, kun kuviin pääsin kera sielun musiikkini tekijöiden kanssa. Voe Hyyrysen veljekset, nimmaritki vielä messiin!Sieluni musiikki kuulosti hyvältä, hassulta! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)