Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Fiat puskurin pudotti.

Perjantain luento peruttiin, joten pääsin starttaamaan jo perjantai aamupäivällä kohti Nurmesta. Tuota paikkaa, jossa mieleni lepää. (Tai ainakin pitäisi levätä niiden kaikkien kyläilyjen välissä) Missioni oli ajaa vuoden palvellut Fiat korpeen viimeiselle leposijalleen. Antaa sille tehtäväksi elintenluovutus muille samanlaisille malleille.

Huomatkaa roikkuva puskuri

     Matkaa varten olin luonut soittolistan, joka koostui Sotakoirasta, Epuista, Hyeenoista (PEEOO), Korpiklaanista sekä muista. Yllärinä myös, että soittolista sisälsi V:tä. Niin ylläri. Menomatkan menin kuuluisalla ”yhden pysähdyksen taktiikalla”, sillä en kokenut tarvetta Varkauden Portin jälkeen pysähtyä enää Siilinjärvellä. Liikennevalot. Taloudellinen ajaminen hieman jäi, sillä etenkin viimeisellä satasella kuumotti jo todenteolla päästä perille! Aina se on yhtä juhlaa ylittää Pohjois-Karjala- viitta. Niin loistavaa <3

  Perus jotta isoäidin luona saa valtavat määrät erilaisia herkkuruokia. Perjantaina oli keitettyjä perunoita kera HIRVENLIHAN ja puolukkahillon. 

Tässähän käydään melkein ruokaorgasmin rajoilla! Hyvin syötynä rupesimme valmistautumaan illan jortsuihin. 

Päätimme suunnata Lieksan iltamiin. Isoäiti ystävänsä kanssa lähti Hoviin tangoiltamiin, ja minä lähdin tsekkailemaan Simo clubia ja Icellaa. Stetsoni päässä astuin kuin saluunaan. Eipä ollut paljon väkeä vielä vähän ennen puolta yötä kummassakaan menomestassa. Kyllä tuolla olisi tarvihtenut sen tutun tyttöporukan messiin, niin olisi kuule olluna oikeen kunnon jortsuilut. Yön kruunasi kunnon kebabmättö Lieksan Funny Housessa.

Kokeilin graffittilakkaa.
Sopii V-huppariini! :)

    Minun oli tarkoitus lähteä isoäidin kokouksen ajaksi Joensuun keskustaan bogoilemaan, mutta jäin makselemaan univelkojani. Kerkesin minä opiskella jonkin verran, mikä lohduttaa ensi viikon tenttiä ajateltaessa. Kävin miihailemassa ja tutkailemassa kirpputori Löytökulman, josta ei mitään sopivaa löytynyt. Kirpputori petti minut. Paljon oli ihanannäköisiä vaatteita, mutta liian isoja suurin osa. Sovitin ruskeaa pitkähelmaista takkia, jota en kuitenkaan sen pienen puristavuuden takia uskaltanut ostaa. Ja tuleehan se talvikin kohta! Löysin mustan bilemekon, jossa oli tissivyön (turhakkeen kirj. huom.) soljessa niittihahmotelmaa. Aivan ihana mekko. Aivan liian pieni. Halusin sen mekon, mikä näkyi sovittamisena eri puolilta. Ei se mekko vain sitten mennyt päälle. 

     Kirpparireissun jälkeen lähdin käymään Pihjalamäellä mökkihuudiloilla. Lähitaloonkin oli tullut syksyvieraita. Sosiaalisesti kehittyneenä menin hetkeksi juttusille, sillä eihän myö olla nähty pitkiin aikoihin. Peruuttaessani pihasta kuului ilkeää rämähdys ja epämääräistä hankausta. Astuin ulos autosta ja KAPPAS vain- auton etupuskuri roikkuu! Olinkin jo miettinyt puskurin kestävyyttä aikaisemmin päivällä. Tietysti näin kävi auton virallisella viimeisellä ajolla. Ja sääntö on myös se, että juuri minun ajaessa. (On sitä poimittu pakoputkikin!) Korpiteillä pörhäsin autolla ja saavuin määränpäähän. Eiku kilvet irti,ja auto jäi sinne. Fiilis: mahtava!

    Illalla saunomaan enon perheen luokse. Serkkupoika oli ihan kikseissään, kun näki minun tulevan. J Voe mahoton, mitä on tapahtunut. Olen toki totta kai otettu suosiosta, jota minulle annetaan. Poika on reipastunut niin vallattomasti. Uusin tulokas tuijotteli sitteristään ja yritti kertoa jotain. Niin oli kryptistä huttua jotta ootetaanhan jokunen kuukausi vielä, että saahaan selvääkin :D Minun suustani ei tällaista kovin kuule, mutta sanonpa silti: ”Vauva oli niin puhtaan ja viattomannäköinen.” Saunomisen jälkeen lähdin toimittamaan kuskin virkaa enolle ja puolisolleen. Kuskeus on viikkotapa. (jihuuu!) Odottelun aikana olin muksuvahtina isoäidin kanssa.  Aamuyöllä kävin hakemassa heidät kotio. Voe sitä huvitusta! :D

    Olin osittain lupautunut sunnuntaiaamuna isoäidin ja tosimummon mukaan vanhusten kirkkoon. Olimme auttamassa tosimummoa. Ei siitä reissusta haittaakaan ollut, olihan edellisestä palveluksesta kulunut monta kuukautta. Myönnän jotta niillä yöunilla jonkin verran ketutti ja haukotutti. Noh, tein muita onnelliseksi! Sitä vartenhan täällä ollaan J Toisen kerran saatiin kutsu enolle KAKKUKAHVEELLE. Pointti on kakkukahveissa! Eipä sitä kakkua sitten tarjotukaan. Hassua, sillä kakku oli kuulemma minua ja minun nimppareita varten. Mutta suurin ilo oli päästä kyläilemään. Kyläilyn jälkeen lähdimme hirvipaistille keskustaan ja 1540 matkani kotia kohti saattoi alkaa. Nostalgista, sillä juna oli ulkopuolelta sinivalkoinen ja sisältäkin vanhantyylinen.

Matkaseuralaiseni

    Sunnuntai-iltana Joensuun juna-asemalla olin todistamassa suuria tunteita, mikä sai melkein silmäkulman kostumaan. Oli siinä ja tässä, pillitänkö vai en.  Isovanhemmat olivat tulleet asemalle vastaan kahta lastenlastaan.  Junasta ryntäsi kaksi lasta isovanhempiensa syleilyihin. ”Mummo, mummo!!” ja ”pappa, pappa”, kuului iloisesti. Voin vain itse muistaa sen, kuinka juoksin Pirjo-mummin luokse Nurmeksen asemalla. Sen jälkeen alkoi kauhea selitys: ”Mummo, minä tulin Pentoliinolla”. Se oli sitä aikaa, kun Pendolinot tulivat Nurmekseen. Silloin ei ollut vielä Intercity- junia, saatikka IC2-junia.  Jos minut tuotiin suoraan mummolle, astuessani sisään toin ilmoille tervehdyksen ”mummo, mä tulin”.

Olipa pehmostelu lopetus tällekin roiskaukselle (blögi-tekstille). glögi-tekstille.

TANE JA STETSONI KUITTAAVAT! J