PÄEVÄT 11 ja 12

Päivä 11: Suosikki hetelmäni!

Tättädädää! Banaani! Banaani on hauska ja helppo kantaa käsilaukussa :D Paljastan, että minulla on ollut kuvausprojekti nimeltä "Jukkis". Elikkäs, Jukkis on banaani, joka vierailee kaikkialla ja sillä on erilaisia ystäviä (hedelmiä ja täytekakkuja!) Jukkis on nähnyt myös Metallican :)

Päivä 12: Mitä mä pelkään?

Pelkään syviä vesiä. Olisi sula mahottomuus saada minut keskelle uima-allasta tai saatika järveä! Kerran olen meinannut hukkua, mutta en muista tarkalleen tilannetta. Osaan uida, jonka taidon opin alakoulun ohittaneena. Hengitykseni tihenee syvissä vesissä. Pelkään hukkuvani, jos jalkani eivät ylety pohjaan. 

Kirputorikierros, täysin myöhäinen!

Millonka kirjoittaisin mittään päivitystä täysin inhimillisellä viiveellä tapahtumasta. (btw, huomasin just jotta Lahen asemallaki on snäksautomaatti!) Tässä kirjoituksessa aion valottaa kirpputorikeikkaa. Mitä mielenkiintoista löytyi? Mikä huvitti? Mitä todella lähti lopulta kassalle ja sen kautta kotio?

Lahen suuri kirppari Lanttila tarjosi meille hardsport-tasoista kantoa, teputtelua ja maksimaalista odottelua sovituskopin ulkopuolella. Ainiin, taidettiin myö hieman ähistä ja puhista, koska vetoketjut!

Suuret mahikset löytää kivoja jutskuja saivat minut ihan TÄPINÖIHIN! :))

Oli oikein rohkea veto ottaa aluksi normi ostoskori. Eihän myö nyt liialti ahdettaisi, saatika innostuttaisi kokeilemaan mitä päähän sattuisi juolahtamaan. Totuus kuitenkin valostui ensimmäisen käytävän jälkeen. Sitten oli pakko noutaa ostoskärryt. Huhhaheei. Ostoskärrymme pursui mitä erilaisimpia vaaatteita, mutta yhtä kaikki- synkissä väreissä mentiin. Itse lähinnä koetin metsästää (joojoo, sanan varsinaisessa merkityksessä..) jotakin, jota voisin pitää ylläni rilluttelureissulla. Mustalla teen vaikutuksen, siitä pidin kiinni. Ekalla käytävällä silmiini osui ruskea "nahka"takki. Katsoin hintalappua, jonka hinta salli sovittamisen. Ja ehkä jopa ostamisenkin. Hintaa takilla oli 6€, mikä oli hieman enemmän kuin aikaisemmin hylkäämälläni takilla. Vuoressa pieni repeämä. Oikeesti tosi pieni :) Sovittaessani katsoin kaikista kulmista, eli keimailin ja habailin peilin edessä. "Nyt on niinku Tanen takki!", ystäväni tokaisi. Tämä olisi ensimmäinen hieman rockhenkisempi takki. Koetan saada itseeni vielä enemmän rokkia. Vuori repesi pienesti lisää, joten päätökseni sinetöitiin silläkin tapaa. Ihanaa, melko paljon mustia ehdokkaita! Löytyi Your Face-merkkinen musta ja epäsymmetrinen bilepaita. Siis aivan loistoa! Hintaa pari euroa. Kuulemma kyseessä on kallis merkki. Mene ja tiedä siitä sitten.. Taru nappasi pari mekkoa, joita halusi minun sovittavan. Niistä en muistanut napata kuvaa, mutta väreinä kirkas violetti ja sinipohjainen täplämekko. Ei ehkä ihan minun värejäni. Malleiltaa molemmat mekot kyllä kivoja. Ei tällaiselle värinirsolle ne mekot. Kahmin ostoskärryyn mustia rälläyspaitoja, joista yksi osoittautui ostettavaksi. Niittimekko! Niittimkko! Oh my, vihdoinkin löysin jonkinlaisen niittimekon! :)) Niittejä minun rälläysasussa, ehkä on tosi loistoa! Muutamalla eurolla lohkesi sekin. Taru silmäili toimistolookkia, jota löytyikin huokealla hinnalla. Löytyi myös musta mekko ja villainen neule. Molemmat saivat vaatekaappiin täytetta. Eli toimistoon ja viihteelle päällepantavaa. Vähällä rahalla paljon erilaisia jutskuja. Noh, 'tosi' erilaisia.

Tässä kuvasaastetta eli iloisia löytöjä.

PÄIVÄ 11

Päivä 11: Missä maassa haluaisin asua?

Amerikka varmaan. Aika kliseinen vastaus. Suomessa haluan asua ja siitä en kuvaa laittanut, mutta Ameriikka tullooo hyvänä kakkosena. Kuvassa tapettini, jossa ote Ameriikasta :)

PÄEV 10

Päivä 10: Mitä haluaisin tehdä?

Kjähäää, bilettää :) Ensi viikonloppuna karautan autolla Jyväskylään Sapen luokse. Tuolloin päämääränä on näyttää Jyväskylän baareille ja laittaa valot kiinni. Himmentää huppua. Ollaan Sapen kanssa ihan täpinöissämme kyseisestä reissusta. Onhan sitä jo varrotukin jotta millonka olisi viikonloppuvapaa minullahi. Tiedoksi, jos mikäli ette vielä tajunnu, ni ENSI viikonloppuna. fuk jes!

Viikatteilua Kouvostoliitossa!

"Iltaa Kouvola!!"

Tässä siis lupaamani V-keikkapostaus, joka erinäisistä syistä tulee melkein viikkoa jäljessä. "Mutta se ei meitä haittaa!"

   Koko työpäivän mielessäni siinti ajatus illan keikasta ja kaikesta siihen liittyvästä ihanaisesta. Asiakaspalveluhenkisyyskin taattiin tämän ansiosta.

   Vaatteethan oli mietitty jotenkin jo viikkoa aikaisemmin. V-hupparia, farkkuja, bootseja, Kaajärven Kasino- hupparia ja uutena STETSON! Kirpputorikäynti muutti asua, sillä löysin sieltä ruskean nahkatakin. Tuo nahkatakki sopii täydellisesti ruskeiden bootsieni kanssa. (Tässähän melkein menee muotibloggailuksi) Taru tuli meille paria tuntia ennen lähtöä, koska halusimme yhdessä valmistautua keikkaan. Hän meni pikkumustassa mekossaan ja korkokengissä. Minä luotin aikaisempaani, eli bändipaitaan. En vain kykene menemään keikalle ilman yhtyeen paitaa. Jos ei illan esiintyjän paitaa löydy, niin joku semmonen, joka on hyvin lähellä. Kai sitä on aina tarve näyttää, mitä musiikkia kuuntelee :)

   Kouvolan Club Encore on ihan House of Rockin ja Matkakeskuksen huudiloilla. Parkkeeraamismahikset aivan loistoja! Teputtelimme jonottamaan, koska ennakkolippuja ei ollut mahdollista tilata. Ei ollut häävisti jonottajia. Sisälle jonottamaan päästessämme jono kasvoikin. Lippu maksoi 12€ ja narikka oli ilmainen. Etenkin jälkimmäinen lämmittää mieltä :)

   Pääsimme eturiviin, jossa lisäksemme oli kuvaaja Salminen. Hän on V:tä kuunnellut Kaajärven rannoista asti, eli kymmenen vuotta :) Lavan ja tanssilattian välissä on eräänlainen tiski, johon pystyi nojaamaan ja laittamaan vesilasin (vesi ilmaista!) Välillä tuli semmosia julmetun fanityty-kohtauksia. Ne menee kutakuinkin näin: "IIIH!" "kohta alkaa keiikkaa." ja semisti jännitti keikka.

    Puolilta öin valot himmenivät ja alkunaru Haaskalinnut saalistaa
lähti rahisten soimaan. Eli- Niitto saattoi alkaa! <3 Routaisten peltojen pehtoorien kättelyiden jälkeen illan ensimmäisenä kipaleena Viikate soitti Taivas kielletty. Jännä aloitus, mutta settilista toimiii aina. siis- aina. :)) Lanteet ja koko likka heilui ja hunajoi kaikki esitetyt kappaleet. Kerran on ihanan menevä raita, joka alussa jo kutsuu mukaan jorailemaan. Pohjoista viljaa- kipaleen alkurummutus kohottaa ja kohottaa. Kuolleen miehen kupletin alustus menee kutakuinkin näin: "Seuraavaksi soitamme pitkästä pitkästä aikaa Kuolleen miehen kupletin!" vittu. Siinä on yhteislauluosuus, joten keikka on interaktiivinen silläkin muotoa. :) "Aivan kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi "Poika, juotko jo viinaa?" En muista jotta olisin kuullut tuota biisiä livenä, joten yksi huippishetkiä oli saada tuoda ilmoille iltamissa nuinkin suuri osa kappaletta ;) Etenkin, kun lähes koko sakki oli mukana interaktiivisuudessa. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, Kaajärven rannat- levykäisen ilmestymisestä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Sen kunniaksi kuulimme Rautavaaran On aivan 

sama ja alkujaan omasta kynästä kappaleen Ajastaika. On aivan samaa odotin suurella innolla, sillä siinä on albumilla haitarisoolo. Mietin kuinka se toteutetaan livenä. V-miehien kepitys kuulosti   loistavalta. Piti keikalla erityiskeskittyä tuohon soolo-osuuteen. Monta kertaa levyä kuunnellessani olen kelannut biiisiä taaksepäin kuullakseni Kurttu Annaston haitaroinnin. Rakkautta sekin! Simon laskiessa sisään tietää mitä on tulossa. No Tanssihan se sieltä! "Limat irti lavoista- tämä on Tanssi!" Sysiässässä otamme Tarun kanssa velmuriemuflippaushunaja-ilmeet ja katsomme toisiamme. NYT LÄHTI NIITTO KIITOON! <3 Uuden levyn lähes nimikkokappale Petäjäveräjä on mukava laulaa- kertosäettä lukuunottamatta :D Kappaleen musiikkivideon ansioista iltamointi höystyy uusilla liikkeillä.Viina, terva ja hauta on oivaa ajomusiikkia, mutta kyllä se ryhdittää hienosti livenäkin. Kahdeksanminuuttinen hunaja koettiin, kun Korpi alkulauseineen kuului klubilla. Keskityin katsomaan itse V-maestroa kohdassa 

"Niin että taivaskin jo saa

Pyörittää suurta ja pilvistä päätään ja

Kai kaikkea voi vastustaa

Vaikka portit on auki ja kohdalla hautausmaan.

Korpi korpien välistä kutsuu, se laulaa, 

Se hiljaa hyräilee

Laulua sydänjuuren takaa" 

Livehupelointia

   Seurasin Kaarlen tunnelmallista tulkintaa, joka näkyi silmissä ja hitaassa keinumisessa. Hidas keinuminen kiihtyi nopeammaksi, kun Se on kivi-iskelmää! tärähtäää niin kovaa! Myöskin tässä kappaleessa kaksi eturivityttöä flippaa "Kun noutajakin viheltää tätä kivi-iskelmää!" Siinä stetsonikin nousee ilmaa, hihheiii! Lonkkiini jo satttuu, mutta emme anna sen haitata mahottomia tömpsyjä :) "Tykkääkö kukaan teistä Scorpionsista?" Minä iloisena nostan käteni kattoa kohti, vaikka seuraavaksi saattaa tulla vaikka mitä. "Tämä seuraava kappale on meidän Still Loving You ja Wind of Change. Kappale meidän juustotiskiltä." Kiertueen nimikkokappale Syysvedet loi juustoisen tunnelman, sen verran herkkä kappale on kyseessä. :) Tässäkin on nähtävillä tunnelmallisuutta. Rumpujen takana rusikoiva Simo kaitsi meidät Kaitselmukseen, joka alussa ei kuulunut mielikipaleisiini. Keikkojen myötä tuotakin biisiä kuuntelee enemmän mielissään. Pidän sen menevyydestä, tanssijalka menee minne kaitsetaan! :) Encoretkin tottakai ja ihmeessä esitettiin. Marraskuun lauluja I-levyäkään ei unohdettu iltamissa. Avausraidan Yökunnaat kuulimme myös. Monet ensimmäistä kertaa V-iltamissa olevat huutelevat pitkin iltaa "Kuu kaakon yllääää!" tietämättä kyseisen rallin olevan illan sinetti. Tämä on teoriani- oletukseni. Pitää se paikkansa eli ei! :) Sen aikana yleisöä provosoidaan käsien heiluttamisella, huudatuksilla, tulemalla aivan lähelle soittamaan ja LIVE-HUPELOIMAAN! <3 Kuu Kaakon yllä on meidän ihan jokaisen yhteinen kappale, jonka aikana olemme mukana. Me teemme yhdessä V-miesten kanssa siitä mahdin. Näin iltamat saavat mahtavan sinetin. Ilta on ohitse..... 

   Melkein! Sitten alkoi yhtyeen jäsenten armoton odottaminen. Milloin he tulevat madonrei'istään meidän ulottuville. Meidän, joilla on kädessään kyniä, lehtiöitä, kameroita ja julisteita. Ensimmäisenä Simo tulee sopivalle paikalle. Sain vuosituhannen alun julisteeseen nyt myös hänenkin nimmarin. "Voiku mie oon ollu nuori tuolloin" :3 Bassotaiteilija E. Koskinen kolmannella kerralla kuulee toiveeni saada paperille maaginen lausahdus "Tsemppiä, kyllä se siitä." Hän kysyy: "Nastolasta?" Nyökkään ja samalla sisälläni fanityttö on riemussaan, sillä muistaahan basisti minun ja Tarun uudelleensanoittaman kappaleen. :) Nyt meillä kummallakin on maagiset lauseet paperilla, johon ne kirjoitti bassotaitelijamme. Varromme kauan kauan backstagen oven huudiloilla jotta pääsisimme vielä Arin ja Kallen kanssa juttusille. Roudareille ja baarihenkilökunnalle tarjoamme viihdettä sitkeällä odottelullamme. N. puolituntia Virginistä myöhässä Kalle tulee, saimme nimmarit. Minä sysiässään ja Taru, noh rinnuksille. Syliin ei päästy eikä reppuselkään, koska rahapelit vetivät pidemmän korren. Aria emme nähneet keikan jälkeen. Meille riitti tämä, ja lähdimme ajamaan kotio kohti.

   Sain videoäänikuvalle tallennettua Arin välispiikin aikaisen imitoinnin, olikohan Elvis tälläkertaa :) Ekin vitsinurkkaus oli syksytauolla. Jännä, kun ei Itkijänainen tai Uurastaja tullut livenä. V-puodista ostin uuteen autoon jääraapan! Se sai suositukset porukoiltakin :)

Haaskalinnut saalistaa/ Taivas kielletty/ Kerran/ Tanssi/ Pohjoista viljaa/ Sysiässä/ Viina, terva ja hauta/ Petäjäveräjä/ On aivan sama/ Kuolleen miehen kupletti/ Se on kivi-iskelmää!/ Ajastaika/ Korpi/ Yökunnaat/ Syysvedet/ Kaitselmus/ Kuu Kaakon yllä (Järjestys on epäoikea lukuunottamatta alkunarua ja lopun kaakelointia. :)

LOISTOMEISINKIÄ!! <3

PÄIVÄ 9

Päivä 8: Mitä söin lounaaksi?

PASTA CARBONARA etc.

PÄIVÄ 8

Päivä 8: Mitä tarvitsen joka päivä?

Tättädädää! Tyyny- nukkuminen ilman sitä on hieman niin ja näin sekä siinä ja tässä. Huomatkaa suloikas heppapäällinen!

PÄIVÄ 7

Päivä 7: Minne haluaisin mennä?

Kuvassa on Tallinnan Rock Cafe. Haluaisin mennä sinne tai sitten Tartton Genialistide Klubille, sillä molemmissa on tiedossa mahtikeikat ensi kuussa :)

PÄIVÄ 6

PÄIVÄ 6: Mikä minua inspiroi?

Koirani karo innostaa minua lähtemään lenkille! :)

PÄIVÄ 5

PÄIVÄ 5: Mistä olen riippuvainen?

Olen riippuvainen autoradiosta. En kestä ajamista ilman musiikkia, saatika hyvää sellaista! Musiikki lisää ajomukavuutta. Ehkä siksi tykkään olla niin paljon kuskina ;)

PÄIVÄ 4

höpölöpölööööö!

Päivä 3: Mitä olen menettänyt?

Ensimmäisten joukossa mieleeni tuli edesmennyt kissamme Viliriki.

Menimme Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin haaveenamme löytää kissa. Iskä totesi:" Se kissa, joka ekana hyppää syliin, lähtee mukaamme." Kappas vain- Riki hyppäsi iskän syliin :D 5.10 kissatalon työntekijä toi Rikin meille. Ekat kaksi yötä meni Rikillä hilluen. Toisena yönä itkin, kun en kissan toimesta saanut nukkua. :D Tuolloin ei naurattanut, mutta tänään voin jo nauraa asialle. 

Rikin vaati hieman koulutusta, jotta päästiin parista inhottavasta tavasta eroon. Halusimme pitää verhot ehjinä ja emme halunneet kantaa kissaa niskassamme. Kaksi asiaa, joita Riki harrasti. 

Riki oli kissa vertaistaan vailla! Siitä tuli nopeasti perheenjäsen, joka seurasi kotona kaikkialle. Minulla oli tapana nukkua Rikin kanssa samassa sängyssä, syödä aamupala keittiössä yhdessä ja jutella niitä näitä.

Riki otti koiramme Karon hienosti! Koulutti Karosta heti alamaisensa antamalla turpaan :D

 Reilu vuosi sitten olimme viimeisellä reissullamme, jonne Riki jäikin. Kissalla nuhaa, laihtui viidessä päivässä hurjasti, oksenteli nestettä ja kylkiin sattui syliinnostaessa. Päätin, että seuraavana päivänä vien Rikin eläinlääkäriin. Minua jännitti, sillä se olisi minulle eka kerta, kun käytän eläimen itse eläinlääkärissä ja en varmaksi voinut tietää tulevaa. Takaraivossani oli ajatus siitä, että ehkä palaan sieltä yksin tyhjän kopin kanssa. Kuitenkin vanhemmilleni sanoin: "Nooo, ei sitä tiedä. Varaudun kaikkeen." Otin kuvat Rikistä juuri ennen reissua.

Eläinlääkäri tunnusteli Rikin läpikotaisin, mittasi lämmön (hälyttävästi alilämpöinen!) ja otti verikokeet. Verikokeen tuloksia odotellessani soitin vanhemmille jotta mikä on tilanne. Tulokset kertoivat virtsamyrkytyksestä  ja munuaisten arvojen olevan lähemmäs 40 (normi on 10 tai alle!). "Ei ihme, että Riki on väsynyt. Sen tila on hengenvaarallinen." Vaihtoehtoina oli Hkin:n yliopistollisessa sairaalassa tehohoito 1000€, mikä ei välttämättä auttaisi ja rasittaisi myös Rikiä. Nesteytyksen pitäisi olla ympärivuorokautista. Tuokin kohentaisi ehkä hieman oloa. Reiluin ratkaisu olisi eutanasia. Soitan uudestaan vanhemmilleni, jotka saivat puhua myös eläinlääkärin kanssa. Pidin Rikiä sylissäni tietäen, että karvoja irtoaisi paljon. Mutta. Tällä kertaa se ei haitannut, sillä tiesin tämän olevan viimeinen yhteinen hetki.

Puhelun jälkeen Rikille annettiin iso annos rauhoittavaa. Siitä Riki hoippui koppaansa. Hyvin mahdollista, että Riki nukkui pois jo rauhoittavasta, olihan elimistö todella sekaisin. Silitin turkkia ja pidin kiinni tassusta. Myöhemmin eläinlääkäri antaa sydämeen eutanasiapiikin. Eläinlääkärin pyynnöstä katson muualle. Harvat kissat saavat paljon kouristuksia, mutta Riki kouristeli paljon. Selkä meni oudosti kaarelle. Katsoimme eläinlääkärin kanssa siniseen pyyhkeesen käärittyä kissaa. Silmät tuijottivat eteenpäin, todellakin oli pitkät jääneet päälle. Eläinlääkärin ollessa muualla, valitsin uurnan. Poistun toimenpidehuoneesta vastaanottoon maksamaan laskun ja allekirjoitin lapun, että eläimeni lopetettiin. 

Yksin ja ihan viimeiseen sydämenlyöntiin Rikin rinnalla <3

päivät 2 ja 3

Hehei!

Eilen olin niin täpinöissäni ja töissä ja Viikatteen keikalla (josta myöhemmin!), että en kerennyt postaamaan päiväkuvia. JOTENKA, tässä mina damen och herrar!

Eilinen PÄIVÄ 2 Miltä minusta tuntui tänään?

Olimme aivan niin täpinöissämme, sillä V:n keikka on muutaman tunnin kuluttua! Meisingeissä mukana Taru! :)

Tänään PÄIVÄ 3 Mitä tein tänään?

Heräsin 1806. Tässä siis oivasti tekemiseni. Paistoiko tänään ees aurinko??

Aion myöhemmin postailla esim. Tarun kanssa vietetystä ajasta. Siihen kuuluu mm. kirpparikierros. Sitten tietysti Viikatteen keikasta postaus hunajakuvineen <3

Kuvajutsku

Törmäsin tällaiseen, jotenka sen loistosta teen itsekin!

Päivä 01: kuva siitä,mitä nyt ajattelet

Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

Päivä 05: kuva jostain mihin olet riippuvainen

Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

Päivä 08: kuva jostain mitä tarvitset joka päivä

Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi

Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä

Päivä 11: kuva maasta jossa haluaisit asua

Päivä 12: kuva suosikkihedelmästäsi

Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät

Päivä 14: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)

Päivä 15: kuva kännykästäsi

Päivä 16: kuva jostain mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 17: kuva siitä mitä harrastat

Päivä 18: kuva jostain mitä teet joka päivä

Päivä 19: kuva joka kuvaa elämääsi

Päivä 20: kuva kielestä minkä aloitit viimeksi

Päivä 21: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten

Päivä 22: kuva henkilöstä jota ihailet

Päivä 23: kuva joka saa sinut hymyilemään

Päivä 24: kuva autosta jonka näit viimeksi

Päivä 25: kuva, joka tekee sinut surulliseksi

Päivä 26: kuva parhaasta puolestasi/osastasi

Päivä 27: kuva tuskallisesta muistosta

Päivä 28: kuva onnellisesta muistosta

Päivä 29: kuva lempivaatteestasi/asusteestasi

Päivä 30: kuva joka kuvailee aamujani

Päivä 31: kuva lempipaikastani

Päivä 32: kuva jostain, johon uskoin lapsena

Päivä 33: kuva jostain mieliruoastani

Päivä 34: kuva ensimmäisestä harrastuksestani

Päivä 35: kuva bändistä jonka musiikkia kuuntelen nyt

Päivä 36: kuva jostain, mitä odotan paljon

Päivä 37: kuva lempihiustyylistäni

Päivä 38: kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata

Päivä 39: kuva siitä mitä mieltä olen koulusta

Päivä 40: kuva joka tuo muistoja mieleeni

Päivä 41: kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

Päivä 1: Mitä ajattelet nyt

Eka tentti ohitse. En lukenut tarpeeksi. vv--!!

Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Fiat puskurin pudotti.

Perjantain luento peruttiin, joten pääsin starttaamaan jo perjantai aamupäivällä kohti Nurmesta. Tuota paikkaa, jossa mieleni lepää. (Tai ainakin pitäisi levätä niiden kaikkien kyläilyjen välissä) Missioni oli ajaa vuoden palvellut Fiat korpeen viimeiselle leposijalleen. Antaa sille tehtäväksi elintenluovutus muille samanlaisille malleille.

Huomatkaa roikkuva puskuri

     Matkaa varten olin luonut soittolistan, joka koostui Sotakoirasta, Epuista, Hyeenoista (PEEOO), Korpiklaanista sekä muista. Yllärinä myös, että soittolista sisälsi V:tä. Niin ylläri. Menomatkan menin kuuluisalla ”yhden pysähdyksen taktiikalla”, sillä en kokenut tarvetta Varkauden Portin jälkeen pysähtyä enää Siilinjärvellä. Liikennevalot. Taloudellinen ajaminen hieman jäi, sillä etenkin viimeisellä satasella kuumotti jo todenteolla päästä perille! Aina se on yhtä juhlaa ylittää Pohjois-Karjala- viitta. Niin loistavaa <3

  Perus jotta isoäidin luona saa valtavat määrät erilaisia herkkuruokia. Perjantaina oli keitettyjä perunoita kera HIRVENLIHAN ja puolukkahillon. 

Tässähän käydään melkein ruokaorgasmin rajoilla! Hyvin syötynä rupesimme valmistautumaan illan jortsuihin. 

Päätimme suunnata Lieksan iltamiin. Isoäiti ystävänsä kanssa lähti Hoviin tangoiltamiin, ja minä lähdin tsekkailemaan Simo clubia ja Icellaa. Stetsoni päässä astuin kuin saluunaan. Eipä ollut paljon väkeä vielä vähän ennen puolta yötä kummassakaan menomestassa. Kyllä tuolla olisi tarvihtenut sen tutun tyttöporukan messiin, niin olisi kuule olluna oikeen kunnon jortsuilut. Yön kruunasi kunnon kebabmättö Lieksan Funny Housessa.

Kokeilin graffittilakkaa.
Sopii V-huppariini! :)

    Minun oli tarkoitus lähteä isoäidin kokouksen ajaksi Joensuun keskustaan bogoilemaan, mutta jäin makselemaan univelkojani. Kerkesin minä opiskella jonkin verran, mikä lohduttaa ensi viikon tenttiä ajateltaessa. Kävin miihailemassa ja tutkailemassa kirpputori Löytökulman, josta ei mitään sopivaa löytynyt. Kirpputori petti minut. Paljon oli ihanannäköisiä vaatteita, mutta liian isoja suurin osa. Sovitin ruskeaa pitkähelmaista takkia, jota en kuitenkaan sen pienen puristavuuden takia uskaltanut ostaa. Ja tuleehan se talvikin kohta! Löysin mustan bilemekon, jossa oli tissivyön (turhakkeen kirj. huom.) soljessa niittihahmotelmaa. Aivan ihana mekko. Aivan liian pieni. Halusin sen mekon, mikä näkyi sovittamisena eri puolilta. Ei se mekko vain sitten mennyt päälle. 

     Kirpparireissun jälkeen lähdin käymään Pihjalamäellä mökkihuudiloilla. Lähitaloonkin oli tullut syksyvieraita. Sosiaalisesti kehittyneenä menin hetkeksi juttusille, sillä eihän myö olla nähty pitkiin aikoihin. Peruuttaessani pihasta kuului ilkeää rämähdys ja epämääräistä hankausta. Astuin ulos autosta ja KAPPAS vain- auton etupuskuri roikkuu! Olinkin jo miettinyt puskurin kestävyyttä aikaisemmin päivällä. Tietysti näin kävi auton virallisella viimeisellä ajolla. Ja sääntö on myös se, että juuri minun ajaessa. (On sitä poimittu pakoputkikin!) Korpiteillä pörhäsin autolla ja saavuin määränpäähän. Eiku kilvet irti,ja auto jäi sinne. Fiilis: mahtava!

    Illalla saunomaan enon perheen luokse. Serkkupoika oli ihan kikseissään, kun näki minun tulevan. J Voe mahoton, mitä on tapahtunut. Olen toki totta kai otettu suosiosta, jota minulle annetaan. Poika on reipastunut niin vallattomasti. Uusin tulokas tuijotteli sitteristään ja yritti kertoa jotain. Niin oli kryptistä huttua jotta ootetaanhan jokunen kuukausi vielä, että saahaan selvääkin :D Minun suustani ei tällaista kovin kuule, mutta sanonpa silti: ”Vauva oli niin puhtaan ja viattomannäköinen.” Saunomisen jälkeen lähdin toimittamaan kuskin virkaa enolle ja puolisolleen. Kuskeus on viikkotapa. (jihuuu!) Odottelun aikana olin muksuvahtina isoäidin kanssa.  Aamuyöllä kävin hakemassa heidät kotio. Voe sitä huvitusta! :D

    Olin osittain lupautunut sunnuntaiaamuna isoäidin ja tosimummon mukaan vanhusten kirkkoon. Olimme auttamassa tosimummoa. Ei siitä reissusta haittaakaan ollut, olihan edellisestä palveluksesta kulunut monta kuukautta. Myönnän jotta niillä yöunilla jonkin verran ketutti ja haukotutti. Noh, tein muita onnelliseksi! Sitä vartenhan täällä ollaan J Toisen kerran saatiin kutsu enolle KAKKUKAHVEELLE. Pointti on kakkukahveissa! Eipä sitä kakkua sitten tarjotukaan. Hassua, sillä kakku oli kuulemma minua ja minun nimppareita varten. Mutta suurin ilo oli päästä kyläilemään. Kyläilyn jälkeen lähdimme hirvipaistille keskustaan ja 1540 matkani kotia kohti saattoi alkaa. Nostalgista, sillä juna oli ulkopuolelta sinivalkoinen ja sisältäkin vanhantyylinen.

Matkaseuralaiseni

    Sunnuntai-iltana Joensuun juna-asemalla olin todistamassa suuria tunteita, mikä sai melkein silmäkulman kostumaan. Oli siinä ja tässä, pillitänkö vai en.  Isovanhemmat olivat tulleet asemalle vastaan kahta lastenlastaan.  Junasta ryntäsi kaksi lasta isovanhempiensa syleilyihin. ”Mummo, mummo!!” ja ”pappa, pappa”, kuului iloisesti. Voin vain itse muistaa sen, kuinka juoksin Pirjo-mummin luokse Nurmeksen asemalla. Sen jälkeen alkoi kauhea selitys: ”Mummo, minä tulin Pentoliinolla”. Se oli sitä aikaa, kun Pendolinot tulivat Nurmekseen. Silloin ei ollut vielä Intercity- junia, saatikka IC2-junia.  Jos minut tuotiin suoraan mummolle, astuessani sisään toin ilmoille tervehdyksen ”mummo, mä tulin”.

Olipa pehmostelu lopetus tällekin roiskaukselle (blögi-tekstille). glögi-tekstille.

TANE JA STETSONI KUITTAAVAT! J

Shall we take a turn?

Hipitihei ja vallan kaikkea sitä!

Perjantaina kotiin tultuani selasin facebookkia, ja sieltä silmiini pisti Finlandia-klubin päivitys " SHOW TIME: FROSTTIDE 2030, KORPIKLAANI 2130!" Salamana sain ajatuksen lähteä keikalle tuona iltana. Olinhan edelliskerralla missannut Korpiklaanin keikan. Muistamattomasta syystä. Äitikin aikaisemmin kannusti minua lähtemään keikalle! :) Taustatuki- done!

    Helppo oli asuvalinta, sillä Ensiferum on niin lähellä illan esiintyjää. Mustat farkut, bootsit, musta takki, Enskojen uusin paita ja STETSONI! <3 Sibeliustalon parkkikselle kurvasin ja jätin autoni suureen lammikkoon. (Ajatuksena ehkä ihan hyvä, mutta konkreettisesti ottaen vv-- typerä!) Astuin autosta ulos- tuuli sieppaa stetsonini, joka loiskahtaa kuralammikkoon. Bootsini kostuvat ja samalla vettä pääsee hieman bootsien sisälle, sillä fiksuna naisena loikin poimimaan stetsonia. Sibbetalon sisälle kiiruhdan, jotta onko niitä lippuja vielä saatavilla. Onnekseni sain lipun! Sitten pikainen stetsoninkuivaustuokio.

   Ihmisiä oli asettunut klubin läheisyyteen, mutta ei jonoksi ovelle. Mie ajattelin, jotta vastassani on jono, joka tihkuu faneja. Paikka eturivistä lohkesi heleposti! Illan saunaa lämmitteli lauteilla Frosttide, joka minulle vielä tuolloin oli melko uutukainen tuttavuus :) Musiikki kuulosti hyvältä, vaikka vokalisti valittelikin kipeää oloaan. Minua miellytti yhtyeessä kaikki! Aivan kaikki! :)

   Illan virallinen löylynlyöjä Korpiklaani astui lauteille ja päästiin taianomaisiin tunnelmiin. Biisilistaa en muista, sillä kuuntelutauko oli minua taannuttanut. Esimerkiksi Vodka ja Tequila toimivat liveolosuhteissa taas niin loistavasti! Kuten myös Heikki Harrrrma coveri Juodaan viinaa. Tuon kappaleen olin kuluttanut mielessäni puhki, kuunneltuani monta kertaa erään C-kasetin ympäri. Ainakin kuulimme nuo aikaisemmin mainitut sekä Rauta, Ievan polkka ja ..... (vv- en muista!) Pitäisi siis verestää Korpiklaanimuistia :)

 Aivan loistava, stetsonillinen ja menevät tömpsyt oli! Saimme tanssia, tanhuta, polkata ja kaikkea tuota! Keksikää ilmaisuja :) Kitaristin kainaloon pääsin kuvauksen ajaksi, mutta herralla silmät kiinni. En siitä kuvaa tänne laittane :) Tässä kuvaripulointia, eli saasteita.

aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa

Nukkuminen yliarvostettua, liian. Keskiviikkoiltaisin ja torstaiöisin tulee suurimmat motivaatiopuuskat, jotka liittyvät joko opiskeluun tai kuvienmuokkaukseen. Sitten aamulla kirotaan herätys alimpaan helevettiin. Paitsi tänä aamuna, heräsin säikähtäneenä: "Apua, fuuuu!! Oonko myöhästynyt töistä?!" Koko ajatus pelkkää huttua, sillä tänään on luento Hellsingissä. Silloin mihinkään töihin mennä. :)

Matkaseuralaiseni. Kuva täältä

Aamulenkin jälkeen linkkuun, linkulla Lahteen ja junalla Hellsinkiin!  Junassa yritin nukkua, ehkä siinä onnistuen. Ainoa pelko jäi, että olisin puhunut unissani. Jäi jotenkin fiilis, että julkisessa kulkuvälineessä retardoin :D Steissille laskeutuessani (toden totta!) olin aivan kujan alussa. En kehtaa ihan teidän silmienne tähden julkaista kuvaa ilmeestäni. Haamujen haamu. Kai sitä teputtelemalla pääsin yliopiston kahvilaan teekupillisen hakuun ja kahvilasta luentosaliin. Ennen luentoa nautin maisemista syksyn tuulissa. Teetä siemaillen, kunnes luentotoverini Nea saapui paikalle. Tosi opiskelijafiilis, kun luentosaliin käppäilee take away-kuppi kädessä. Teen pitää olla ympäristöystävällistä, tietysti. Sitten vierellä liikehtii tietokonelaukku, kaulassa huivi ja puhut sivistyksellisiä sanoja käyttäen. Enää olisi pitänyt mikropizzan tilalla olla joku fiini leivos tai sämpylä. Paperipussissa. Ja tietokoneen olisi pitänyt olla Fjällraven repussa. Stereotypiat.

Maisemat viikko sitten

    Oli ihana saada oma luennoitsija takaisin, vaikka vierailijakin oli mainio! Vierailija luennoi meille esiintymisestä. Hänen ulosantinsa oli selkeää, helppoa kuunneltavaa ja loistavasti kootut slaidit :)  Tänään luennoitiin interpersonaalisesta viestinnästä. Huomenna perehdytään ryhmäviestintään. Aikaisemmin olen ollut melko liekeissä luennoilla, mikä tarkoittaa mielenkiinnon runsautta. Osaisinpa esittää kysymyksiä, jotka ovat jotenkin tosi fiksun kuuloisia. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun tunsin itseni väsyneeksi ja tunsin iloa luennon ollessa ohitse. Ei, tämä on vain hetkellinen väsymys, joka ehkä alensi motivaatiotani. Mutta vain tänään, jos rupean nukkumaan luentoa edeltävinä öinä. Pistän vahvasti harkintaan tuon nukkumisen... oikeesti.

"Aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa." jotta pääästäisiin nukkumaan.