Unelmien ammatti ja sen vaatima muutto.

"Sinut on valittu seuraaviin koulutusohjelmiin:

Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kuopion kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Kauniaisten kampus
Viittomakielentulkin koulutusohjelma, Turun yksikkö "

Voi itku

Miun yksi unelmistani toteutuu juuri!

Voi itku

Miten mie seleviin siitä, että miun rakkaita jää etelään?

Asioilla on tapana järjestyä. Nyt yritän vain ajatella sitä, että vihdoinkin miusta tullee molokotusalueen kotipaikkakuntalainen. Tai jotain. Pääsen Savoon, joka on niiiiin paljon lähempänä Pohjois-Karjalaa. Ja pääsen opiskelemaan unelmieni ammattia varten.

Miulla on hallussani suurta tietoa ja koetan tasata itseni, jotta voisin jakaa tietoni opiskelijavalinnasta.

Isä soittaa isoäidille -Enhän mie siihen itse kykene. Olen onnesta sekaisin ja hieman järkyttynyt.

Illemmalla ilmoitan poikaystävälleni. Tuntuu kuin olisi isompaakin pommia puottamassa.

Keskustelua ja keskustelua.

Asunnon ehtiminen alkoi välittömästi. Asuntoa etsin joka päivä siitä lähtien, kun sain tiedon opiskelijavalinnasta. Yritin ainahi joka päivä. Jos vähänki olin kahtomatta ja ehtimättä, vanhempani muistuttivat.

Jossain vaiheessa asunnonetsintä alkoi tuntua raskaalta. Tuntui siltä, että mistään ei löydy asuntoa, joka vastaisi maksimivuokravaatimustani.

Mutta heinäkuun puolen välin tienoilla näin ilmoituksen asunnosta Siilinjärvellä. Vuokra vastasi vaatimuksiani, se olisi yksiö, yhdellä bussilla pääsisin kouluun ja ei mahdottoman kaukana asunnostani.

Otin yhteyttä välittäjään ja samalla lupauduin vuokraamaan asunnon kuvien perusteella. Vähäsenhän tuo jänskätti. Enhän tiennyt, onko tulossa likaloukku vai kelpoinen asunto hyvällä sijainnilla. Kirjoitin sähköpostiviestiin itsestäni ja asuntotoiveistani.

Parin päivän sisällä miulle toimitettiin kuvat asunnosta. HUH! Huokaisin helpotuksesta, sillä asunto vaikutti erinomaiselta. Nopeasti sain postissa vuokrasopimukset, jotka allekirjoitin keittiönpöydän ääressä ja lähetin matkaan! :)

JUHLAA- nimet vuokrasopparissa.

Pystyin hankkimaan tavaroita ensimmäiseen omaan asuntooni. Olin innoissani! Löytyi suihkuverhoa, teepurkkia ja vaikka mitä kivaa! Sain sisustaa asuntoa mieleni mukaisesti. Kyllä, löysin itsestäni sisustajan! Välillä kutittaa nenää tuommonen!

Hienoutta ja jänskää asunnossani olivat kylpyamme, parveke ja oma keittiö, joistä viimeisessä oli mustat kaakelit. Muutettuani, ne olivatkin vaihtuneet valkoisiin :) Molempi parempi!


20.8.2013 raidasin äitin autolla ensimmäisen muuttokuorman. Sää oli aurinkoinen ja mieleni melekosen aurinkoinen myös. Minnuu jännitti. Minkälainen vuokranantaja? Millainen asuinalue? Mitä tuntemuksia herää pintaan, kun astun rappukäytävään. Olimme tosin miehen kanssa käyneet vakoilemassa rappukäytävässä ja lähialueella autoilemassa :) Jonkinlainen muistikuva siis alueesta miulla oli :)

Matkalla kävin varaamassa itselleni sängyn Kuopiolaisesta liikkeestä. Sain sille varattua seuraavaksi päiväksi kotiinkuljetuksenkin. Näin sain yhden asian pois harteiltani.

Sovimme tapaamisen vuokranantajan kanssa asunnolleni. Puhelu oli mukava!

Astuttuani rappukäytävään tavaroideni kanssa, minut valtasi outo olo. Aivan kuin olisi jokin painanut minua. Ei vain laatikot :D Kävelin jännittäen ja innolla odottaen rappusia ylös.

Avasin oven. Sisältä tuli tuoksu. Miun ensimmäisen oman kodin tuoksu!

Melkein itkin asunnossani. Olin Siilinjärvellä. Tyhjä asunto. Minä. Retkipatja. Huopa. Yksin. Onneksi olin kuitenkin ottanut koneen mukaani, joten pystyin raportoimaan käynnistäni ystäville :) Olin innoissani asunnossani. Vaikka itku oli lähellä, olin silti innoissani. Juhuu!

Laittelin tavaroita ja kuvittelin valmista muuttoa. Siihen valmiiseen oli vielä jonkin verran matkaa. Mukanani oli alle 20 laatikkoa. Ja paljon siivousvälineitä. Ja paketti nuudeleita ja vedenkeitin.

Vuokranantaja kävi asunnossani ja käyty keskustelu oli mukava. Ei onneksi mikkäään niuho :)

Ensimmäinen yö oli jännä. Ääniä muista asunnoista ja naksutuksia. Niihin tottuisin varmasti, kunhan olisin täysin muuttanu ja asettunut taloksi.

Yöllä heräilin joitakin kertoja.

Seuraavana päivänä lähdin ajelemaan takaisin etelään kotihuudiloille perheen ja miehen tykö :)

Toinen muuttokuorma raidattiin yhdessä 24.8.2013. Tuolloin päätin myös myyjän työt Nastolassa. 14.9 Aloittaisin Petosella, Kuopiossa. Läksiäislahjojen kera tuuletin myymälän edessä. Vaikkakin, en hirveää hinkua kokenut lähtemisen suhteen. Miun oma myymälä.

Aurinkoinen ilma, jälleen. Matkalla pysähdyimme pariin otteeseen. Ekana anopin puolelta lainaksi saatu pakettiauto vilikutti häiriövalloo. Toisella kertaa Varkaudessa syömään. Perille saavuimme joskus seitsemän jälkeen illalla. Siitä alkoikin sitten huonekalujen ja muiden muuttotavaroiden kantaminen ylimpään kerrokseen.

Voin todeta, että ihana toinen puoliskoni oli niin isona apuna :3

Illalla televisiot ja kaikki pelittivät. Olin osan laatikoista saanut purettua, ja illalla pystyimmekin rentoilemaan yhdessä. Nauttien toistemme seurasta. Kaikkein ihaninta oli, kun olimme ekaa kertaa MIUN omassa asunnossa!! :)

Sunnuntaille oli parinkympin vuodesohvan hakureissu tiijjossa. Voe elämä ja kaikkea semmosta! Sohva painoi LIIKAA. TAI AINAHI PALJON.... Eiku osiksi vain ja sillä tavalla ulkoa asuntoon. Porukatkin saapuivat huudiloille :)

Lähtömme venähti iltapäivälle. Pitkälle sinne. :)

Päätin, että viimeisen viikon ma-pe välisen ajan haluan viettää kotihuudiloilla. En yksin Siilinjärvellä asunnossani. Asuntoni kerkeisin saamaan kuosiin myös viikonloppuna ennen koulun alkua :)