Päivä 3: Mitä olen menettänyt?
Ensimmäisten joukossa mieleeni tuli edesmennyt kissamme Viliriki.
Menimme Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin haaveenamme löytää kissa. Iskä totesi:" Se kissa, joka ekana hyppää syliin, lähtee mukaamme." Kappas vain- Riki hyppäsi iskän syliin :D 5.10 kissatalon työntekijä toi Rikin meille. Ekat kaksi yötä meni Rikillä hilluen. Toisena yönä itkin, kun en kissan toimesta saanut nukkua. :D Tuolloin ei naurattanut, mutta tänään voin jo nauraa asialle.
Rikin vaati hieman koulutusta, jotta päästiin parista inhottavasta tavasta eroon. Halusimme pitää verhot ehjinä ja emme halunneet kantaa kissaa niskassamme. Kaksi asiaa, joita Riki harrasti.
Riki oli kissa vertaistaan vailla! Siitä tuli nopeasti perheenjäsen, joka seurasi kotona kaikkialle. Minulla oli tapana nukkua Rikin kanssa samassa sängyssä, syödä aamupala keittiössä yhdessä ja jutella niitä näitä.
Riki otti koiramme Karon hienosti! Koulutti Karosta heti alamaisensa antamalla turpaan :D
Reilu vuosi sitten olimme viimeisellä reissullamme, jonne Riki jäikin. Kissalla nuhaa, laihtui viidessä päivässä hurjasti, oksenteli nestettä ja kylkiin sattui syliinnostaessa. Päätin, että seuraavana päivänä vien Rikin eläinlääkäriin. Minua jännitti, sillä se olisi minulle eka kerta, kun käytän eläimen itse eläinlääkärissä ja en varmaksi voinut tietää tulevaa. Takaraivossani oli ajatus siitä, että ehkä palaan sieltä yksin tyhjän kopin kanssa. Kuitenkin vanhemmilleni sanoin: "Nooo, ei sitä tiedä. Varaudun kaikkeen." Otin kuvat Rikistä juuri ennen reissua.
Eläinlääkäri tunnusteli Rikin läpikotaisin, mittasi lämmön (hälyttävästi alilämpöinen!) ja otti verikokeet. Verikokeen tuloksia odotellessani soitin vanhemmille jotta mikä on tilanne. Tulokset kertoivat virtsamyrkytyksestä ja munuaisten arvojen olevan lähemmäs 40 (normi on 10 tai alle!). "Ei ihme, että Riki on väsynyt. Sen tila on hengenvaarallinen." Vaihtoehtoina oli Hkin:n yliopistollisessa sairaalassa tehohoito 1000€, mikä ei välttämättä auttaisi ja rasittaisi myös Rikiä. Nesteytyksen pitäisi olla ympärivuorokautista. Tuokin kohentaisi ehkä hieman oloa. Reiluin ratkaisu olisi eutanasia. Soitan uudestaan vanhemmilleni, jotka saivat puhua myös eläinlääkärin kanssa. Pidin Rikiä sylissäni tietäen, että karvoja irtoaisi paljon. Mutta. Tällä kertaa se ei haitannut, sillä tiesin tämän olevan viimeinen yhteinen hetki.
Puhelun jälkeen Rikille annettiin iso annos rauhoittavaa. Siitä Riki hoippui koppaansa. Hyvin mahdollista, että Riki nukkui pois jo rauhoittavasta, olihan elimistö todella sekaisin. Silitin turkkia ja pidin kiinni tassusta. Myöhemmin eläinlääkäri antaa sydämeen eutanasiapiikin. Eläinlääkärin pyynnöstä katson muualle. Harvat kissat saavat paljon kouristuksia, mutta Riki kouristeli paljon. Selkä meni oudosti kaarelle. Katsoimme eläinlääkärin kanssa siniseen pyyhkeesen käärittyä kissaa. Silmät tuijottivat eteenpäin, todellakin oli pitkät jääneet päälle. Eläinlääkärin ollessa muualla, valitsin uurnan. Poistun toimenpidehuoneesta vastaanottoon maksamaan laskun ja allekirjoitin lapun, että eläimeni lopetettiin.
Yksin ja ihan viimeiseen sydämenlyöntiin Rikin rinnalla <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti