Minnuu ärsyttää, minnuu vihastuttaa. Olen kuin kappaleen Paha Arkkitehti- ääni. Voisin vain sanoa kovan sanan kovaan ääneen.
Tai
Voisin itkeä. En valtoimenaan, vaan hieman kyynelehtiä. Silleen snadisti. Silleen, että.... NO EN TIIJJÄ.
Tuntuu jotta päässä jumittaa. Sellaiselta, että ajatukset ovat kohdanneet seinän. Umpikujan.
Mieleni on siis umpikujassaan. Hämärää settiä, mutta kuitenniin.
Yritin helpottaa asioita auttamalla, mutta kasselsson. Kyllä tämä tästä vielä.
Kaikille minä en riitä. Sen olen tiennyt aina jotta en voi kaikille olla täysin riittävä. Yritän parhaani ja katson mihin sillä päästään. Tällähi hetkellä olevista ongelmista päästään, kun kaikki tekevät yhdessä työtä onnistumisen eteen. Kuvitella, asiat voivat olla paremmin jo huomenna! Oma huomiseni on vielä suht avoin, sillä aamulla saan tietää tarkempia kuvioita.
On todella puhdistavaa mielelle, kun kuuntelee ragetuksessa grindiä ja crustia. Aiemmin mainitsemani WORMROT- yhtye on tähän olotilaan osuva! Ja albumin pituushan on tyylinsä omaisesti LYHYT. Lyhyessä ajassa omasta ragesta häviää paljon! MII LAIK! :)
Kiitos, mie kiitän! :)
P.S Tätä hunajaista tarkotin sillä ragemusalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti