”läsnä oleva, empaattinen, epäitsekäs, avoin, ystävällinen, antelias, hyvätapainen, kohtelias, mukava, suvaitsevainen, muita arvostava ja kuunteleva.”
Kiltteys ei ole epäkypsyyttä, tyhmyyttä, heikkoutta, alistumista tai helpoimman reitin valitsemista.
Mielestäni kiltteys on viisautta suoriutua arjesta nostamatta omaa asemaansa muita halventamalla ja alistamalla. Tällaisissa tilanteissa kiltti henkilö joutuu aina ajattelemaan astetta pidemmälle kuin muut. Ja juuri se on tärkeä tekijä matkalla menestykseen."
"En silti väitä, että kiltteys olisi muita arvokkaampi ominaisuus vaan yksi luonteenpiirre muiden joukossa, jossa siinäkin on omat heikkoutensa ja vahvuutensa." (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/megafoni/mita-on-kiltteys)
Miten on tullut tällainen ihminen, kun sitä on?
"Kotikasvatuksella on ollut syynsä."
Tänään joitakin blogeja selaillessani, töitä tehdessäni ja lenkkeillessä mietin, kuinka en ole ollut se huonostikäyttäytyvä muksu. Saatoin tehdä jotain pieniä velmuiluja, joita teen vielä tänäkin päivänä. Paitsi en ehkä enää repisi kukkasten lehtiä, tukkisi videonauhuria tai repisi tapetteja. Mutta saattaisin vaihtaa ehjät silmälasit niihin rikkinäisiin.
Nauraisin itsekseni toisessa huoneessa, kun kuulen velmuilun tuloksen. Teen sitä vieläkin. En vain voi näyttää viattomalta, kun jekun uhri saapuu takaisin.
Velmuileehan nyt monet ihmiset. Velmuilu on sellaista hyväntahtoista höpsöttelyä. Kiltteys on sitä jotta ei tee pahojaan. Pahalla ja velmuilulla on eronsa. Ne on helppo erottaa toisistaan.
Pienenpänä koin kuinka leikkiponini piilotettiin ja pimeässä sain pataani. Jos itse en ollut osallisena, en sallinut ilkeyden tapahtua. Minut muistetaankin siitä kuinka puolustin heikompiani hiekkalaatikolla.
En muista useaa tilannetta, jossa kiltteyttäni olisi käytetty hyväkseni.
Koulussa olin kiltti, koska minua pelotti rangaistukset. Muistan hyvin sen kerran, kun jouduin ensimmäistä kertaa rehtorin puhutteluun. Onneksi- syy ei ollut minun. Minä olin vain kappale, jolle oltiin ilkeitä. Muistan sen tutinan polvissa ja lähellä olleen "yhyyn". Kouluaikana minua pelotti vain rangaistukset. Ehkä tuolloin hiukan osasin ajatella empaattisesti. Saatoin ajatella empaattisesti myös vanhempiani. Miltä vanhemmista tuntuu, kun oma lapsi on ilkeä. Oma lapsi saa muut itkemään. Ei, minä en halunnut olla se lapsi. En siis sitä ollutkaan.
Ainakaan kovin.
Pahin tekoni oli vain, kun jätin luokan ilkeyden yksin. Siitä minä sain vastata. Kaikkien muiden tyttöjen puolesta.
Käytökseni on aina koulussa ollut kiitettävää. Yhden asian olen ainakin kotona oppinut.
Auktoriteettien kunnioituksen. Sinun yläpuolellasi oleville et niskuroi. Sen minä olen oppinut hyvin nuorena. Saattaa kuulostaa siltä jotta meillä on ollut ankara kuri kotona. Totuus on toinen.
Minun annettiin elää vapaasti, mutta minulla oli rajat. Olen saanut aikaisin vanhemmiltani luottamuksen jotta en hölmöile. Rajat ja rakkaus. Niistä kai on tehty kiltteyden resepti. En tiedä.
Tässä muutaman ja enemmänkin vuoden sisällä olen huomannut sisälläni olevan empatian. Ihmisen, joka ajattelee muita. Oma kiltteyteni on korostunut, kun olen saanut kuulla siitä paljon. Minua ei tämä haittaa. Pidän vain hassuna empaattista ihteäni. Viime päivinä olen ajatellut, miten menin läpi murrosiän tällä minällä.
Tosin.
Tällainen kiltti minä on muodostunut vasta sen jälkeen.
Voin vain jäädä miettimään, mikä tekee ihmisestä kiltin.
Ja ajatukseni eivät pysyneet kasassa. Siksi tällainen höttö sanojen kokonaisuus. Kiltteys.
"Tietynlaista kiltteyttä löytyy kaikilta, eikä tämä moraali koske vain ihmistä. Luonnossa eläimet auttavat heikompaa yksilöä ja jakavat saadun ruuan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti