torstai 4. lokakuuta 2012

LYCKAN

Höpöhöö, jonkin aikaa mielessä muhinut ajatus blogin aloittamisesta on nyt tapetilla. Siis ihan tässä ja nyt! "Otteita syksystä" viittaa hetkiin arjestani. Toivon, jotta se ei viittaa siihen, kuinka kauan jaksan tätä blogia kirjoittaa. ;) Ei tiedä, mitkä ovat motivaatiot kirjoittamiseen marraskuun lopulla. Nokkelimmat saattavat huomatakin blogin otsikon olevan erään suomalaisen rautalankametallipartion levyltä "Surut pois ja kukka rintaan". Kappaleen nimi vain kuvastaa osuvasti kaikkea oleellista. Kirjoittamisen aloituskin mätsää hyvin otsikkoon. Otteita syksystä on kappaleenakin erimainio!

Ja heti aloitetaan länsinaapurin lukijoiden valtaisa kosiskelu laittamalla otsikoksi "LYCKAN". Miten voisi ilmaista onnellisuuden ja hurrrjan riemun muuten? On ehkä jokseenkin epätavallista kokea näin paljon merkittäviä onnentunteita. Tai sitten niihin kiinnittää eri tavalla huomiota! Eniveis, tässä "Otteita syksystä", jotka ovat onnellisuuspainotteisia olleet viime aikoina :)

Sosiaalinen onnellisuus

Kutsuin erään tarha-aikaisen ystäväni kahville. Yleensä totuttu vain pikaisesti seukkarilla näkemään ja kaikki keskustelut ovat painottuneet nopeisiin kuulumisten vaihtoon. Tai sitten parisuhdehunajointiin.. :D Oli monta vuotta väliä, jotta ei laisinkaan oltu tekemisissä. Se johtunee koulunvaihdoksesta. Sitten joskus vaan tsimpsalapim- törmättiin seukkarilla! Mutta aivan paljon onnellisuutta tuntee, kun pääsee hoitamaan sosiaalisia  suhteita. Jonkinlaista kukan kastelua, jos siihen voi edes tehdä vertausta. Jokunen tunti siinä turistiin ja parannettiin maailmaa leivosta syöden. On kiva tietää, kuinka ystävillä menee. Ei vain kuulumisten tasolla :) 
     Sitten nämä ah, niin yleistyneet teeillat! <3 Istua nyt pöydän ääressä kera ihanaisen toverin, teekupposen ja keksien! Hups, meinasi ne oleelliset unhoittua- kynttilät. Niitä poltellessa huoneessa leijailee levollinen tuoksu. Teeillat rauhoittaa mukavasti työssä ja opiskelussa villiintyneen (lue: rasittuneen) mielen. MITEN EEES VOISIN KIRJOITTAA TÄN FIILIKSEN? Jutut ovat niin mainioita ja oon ihan innoissani aina kaikista juttutuokioista. Eikä teeillat vaikuta pehmoisilta hömpötyksiltä. Edes kynttilöiden palaessa. Ehei. On vain niin mukavaa nauraa hyville jutuille. Mieli lepää. :)
     Uudet tuttavuudet ja vähemmän uudet tuttavuudet. Jonotettiin PEEEEOOOON keikalle. Silmiini sattui tyttö, jolla näytti olevan samanlainen järkkäri kuin minulla. Rohkaistuin kysymään kenties jotain yhtä kempoa kuin :" heei, sulla taitaa olla samanlainen kamera! sie oot täällä yksin. " Sit siitä se lähti :) Toisellakin keikalla näimme, mutta muuten on yhteennäkemiset jääneet :< Mikä harmittaa suunnattomasti. Epic photoshop skillzini kuulema pelastivat neidin illan. Illan pelastaminen taas pelasti minun iltani. Tuosta se onnellisuuden ryöppy ehkä tulikin. Tiesin, kuinka paljoin aiheutin iloa toiselle. :) Eilen ihan melko puun takaa ruvettiin keskustelemaan sosiaalisessa mediassa ;) Toivon niin, jotta näkisimme mahdollisimman pian! <3 Siinä lasketeltaisiin useammatkin PO- ja Juleshunajat :3 Kaksin aina hunajaisempaa. Olisi mahtavaa päästä juttelemaan ajan kanssa.
    Tänään näin täysi-ikäisyyden päivänsankaria :) Molemmat olimme onnellisia ja näin päin pois :)
    Sosiaaliseen onnellisuuteen voisi lisätä vielä vanhojen ihanaisten ihmisten ääänen kuuleminen :) Ja sitten, kun näkee vielä ihan kuvaa! Ekat minuutit menee nauraessa, loppua kohden jo keskustellaan ihan niiinkuin aina. Ollaan päästy yli teknisistä kummalllisuuksista. "Miten tää mikki toimii?" "Kuuleksä mun äänen?" "Sä jumituit!" :D

Pehmo-onnellisuus

Le WHAT?! Otsikointi on vahvinta alaani. Tämä meinaa siis sitä, että olen alkanut ehkä pitämään lapsista. En väitä ettenkö olisi koskaan pitänytkään. Viime aikoina on vain viettänyt aikaisempaa enemmän aikaa lasten kanssa. Tottakai, tädin nöpönassuja on viihdytetty. Niiden kanssa on käyty lohikäärmepuisto huudiloilla, tehty piirustuksia, lakkailtu kynsiä (- paitsi poika!) ja syöty. Viimeisin niistä viihdyttävin, no ei vaineskaan. Yhden vinkin annan niille, jotka haluavat käsinkosketeltavaa hermojen kiristystä ja muuta semmosta kokea. Siinä tapauksessa suosittelen Hello Kitty- käsikorujen tekoa. Ekan tekeminen oli ihan kivaa, mutta toisen tekeminen jäi alkuteilleen. Minen ehkä joo kestänyt sitä lankojen löysyyttä. Pehmo-osastoon kuuluu myös lasten onnellisiksi tekeminen. Olen saanut parina työpäivänä jakaa hedelmänmakuisia maistiaisia asiakkaille. Lapset ovat olleet erittäin mielissään saadessaan "täää maistuu ihan karkilta!"- terveellisiä nameja. :) Lasten tekeminen onnelliseksi ehkä rikkoo kova ulkokuorta. Ehkä tuo täti ei olekaan niin niuho! ;) Kuultu lausahdus "kiitos" saa minut loisteliaan onnelliseksi. :)

Koiraonnellisuus

Lenkillä teputellaan teputepu
Kuusi ja puoli vuotta on tuon kotimme vahdin kanssa tullut touhuttua. Kaikkiin niihin vuosiin on mahtunut sekä huonoja että hyviä tapahtumia. Mahtailevasta ja dominoivasta mestojen uroosta on kehkeytynyt leikkauksen myötä ihan käytöksellinen koira. Voi kutsua ihmisiä kylää, käydä toisten koirien kanssa lenkillä ja sosiaalisia juttuja. Karolla on jopa tyttöystävä! Tosi ihkua hei ;)  Eihän tällaista alaotsikkoa olisi tullut, jos viime aikoina olisi saanut hävetä liiaksi. Okei, yhtenä päivänä sain hävetä silmäni päästä yrittäessämme koirapuistoilla. Karo vuan haukkui jonkin verran, eikä lakannut aitauksessa vahtaamasta toiselle puolelle. Tuolla reissulla Karo napotti kiltisti käskyn alla, kun muutama koirakko meni ohitse! ONNISTUMINEN! :) Että kyllä siltä reissulta jäi käteen jotain hyvääkin :) Karo näytti pitävän uusista lenkkeilymestoista. Myö oltiin niin sporttisennäköisiä. Tuulipuvut ja kaikki. Mut hei, koirallaki tuulipuku? le what taas uudemman kerran. Lenkillä Karo kävelee, kun sille näyttää oikeesti lenkin tahdin. Jos mie haluan jotta kävellään reippaasti, ni sit myö kävellään. Parhaiten se onnistuu nahkahihnan ollessa lantiolla. Kädetkin saavat vappaasti heilahdella. Ja ihmeiden onnellisuus, koira teputtaa nätisti vierellä tai muuten vain esimerkillisesti. "Täytyy sanoa, että minuu ei ainakaan hävetä yhtään." Arjen koiraonnellisuuksia ovat myös satunnaiset hellyyden- ja huomionosoitukset. Minulle on tärkeää nähdä, että koira välittää. Silloin tietää tehneensä jotain oikein. Hieman kyseenalaistaisin asioita, jos koira antaa huomiota vain suurimman ulospääsyhädän tullen.  Tätä hupeloa koiraa rakastan paljon! Meitin oma Kaloriina. Nimi ei muutettu, viittaa vatsan seutuun vahvasti. 

Opiskeluonnellisuus

Sini-ihanaisen ullatus luentovihkossani!
On jees olla jotenkin opiskelunsyrjässä kiinni, vaikka sitten sivutoimisesti. Ja niin, että siitä maksaa ja sen vuoksi junailee. Ja teputtelee. Ja ottaa haasteen vastaan, kun lainaa englanninkielisiä kurssikirjoja. "Oww, shiiit" Siiinä onnellisuuden kätkevä lausauhdus eli miete. Oon niin innoissani puheviestinnän opinnoista, sillä ne vaikuttaa juuri minulle mielenkiintoisimmilta. Ruokin itsestäni puolta, joka analysoi puhe-esityksiä. Mielenrauhaa esityksen seuraamiselle se ei takaa. :) Puheviestinnän opinnoista voi olla hyötyä viittomakielen tulkin koulutusohjelmassakin! Vaatii onnistumisen jotta pääsen opiskelemaan tulkiksi. Sitten joskus tulkkina television lähettämissä uutisissa. Onkohan nyt jotenkin liian suuret haaveet? Yliopisto-opinnoissa on se tietty fiilis. En tiedä, mutta jotenkin vain. Kuuntelet älyttömän hyvää luentoa ja teet kannettavalla samalla muistiinpanoja. Oot niin opiskelija, niin opiskelija. Toverin olen luennoilta saanut, mikä luo jonkinlaista turvaa. Tulee tunne, että ei ole ihan yksin opintojen ongelmien tai muiden vastaavien kanssa :) Sopivasti sattuikin, sillä  työskentelee vielä samassa firmassa kuin minä. Oodi kassaneideille, jälleen! Opiskeluhaaveissani siintää ensi kevään logopedian kurssi, jossa keskitytään puheenmuodostamiseen ja sen häiriöihin. Lähipiirin puhehäiriöt ovat synnyttäneet innostuksen tutkia kyseistä aihetta. (Itsehän en kiellä tai myönnä, että osaanko AINA puhua selvää ja ymmärrettävää suomea!) Siitä todiste tänään: "hmöäh!" Opiskeluonnellisuutta maksimoi kiinnostava aihe, Hellsinki, akateemisuus ja oppiminen :)

Materialismionnellisuus

Joo, just joo! Tunnetuimpia onnellisuuksia. Tällä kertaa ei ole kyse kengistä, laukuista, meikeistä ja vaatteista. No, kyllä mie oon mieltynyt viimeisimpään paitahankintaani. Molempiin niistä! Bändivaatteet nyt vain on niin mahtavuutta. Ne on tyylikkäitä, ja samalla voi näyttää, mitä kuuntelee. Bändivaatteet luovat uusia kontakteja, mikä luo onnellisuutta. (huuhuu, silmät alkaa lupsahdella hei!) Bändipaitoihin liittyy olennaisesti levykäisonnellisuus! Postista aika-ajoin tupsahtelee pääasiassa Viikatetta. Onko tämä nyt sitä vv-- tosifaniutta, kun maksaa nimmarillisesti alkuvuosien julisteesta hunajahintoja? Netistä olen tilannut Jouni Hynysen kirjoittamaa kirjallisuutta. "Rakkaudella Hynynen" on jo luettu pariin otteeseen joskus. Uusimpana urakkana on "Kesämies", jonka jälkeen uusin "Karjalainen ruletti" :) Lukutoukkailua hieman kevyemmin. Oli tarkoitus hankkia Lahti-Hki-Lahti välille ajanvietettä. Mikäs sen rattoisampaa kuin lukea hyvällä huumorilla varustettua kirjaa. Parin kuukauden aikana oon vieraillut ja 'tehnyt ostoksia' kodinkoneliikkeessä enemmän varmaan kuin koko eloni aikana. Ylppärituloista osa meni toimivaan kannettavaan. No more ragenainen!! :3 Tänään kosahti televisio rikki. Olin hieman kujalla kaikkien niiden televisioiden luona. Aikani sompailtua, mukaani tarttui 32" litteä televisio. ALSO, mie kannoin sen ihan itse autoon ja autosta kotiin. Superia tämä nykyteknologian keveys. Tuuun joskus selviimään ongelmitta oman muuttokuorman kanssa. :)

Takuuvarmasti hymyn sinunkin huulillesi tuo

Fanityttöyden yksi huikeista onnnellisuuksista oli uuden levyn kakkukahvittelu-sessionit :3 Jokaisella on oltava kuva, joka pelastaa synkimmänkin päivän. Minun on tässä.  Kaikkea hyvää läheisillenne, pus! <3

2 kommenttia:

  1. Oi, varmasti on ollut mukava tuokio tuo V-kakkukahvittelu! Mahtava kuva! :))

    VastaaPoista
  2. Oli! Kivihunajoin kyllä. Hunajaa oli myös saada korkata V-kakku! :) Niin mainiota, kun järjestetään nuita kakkukahviloita. :))

    VastaaPoista