"Ismo Alanko antoi mun sielulle äänen."
Ajattelin ensimmäisenä jotta laulun sanoituksien täytyy olla jotenkin omaa sielua kuvaavat. Yhdessäkin kappaleessa kerrotaan päähenkilön olevan biologisesti nuori, mutta haluaa olla / tuntee olevansa mielellisesti vanha. Sanoisinko vanhoillinen, mene ja tiijjä!
Tässä vaiheessa ei tule mieleen minulle kappaletta, joka kertoisi minusta. Paitsi "Ole pienistä hetkistä onnellinen" Siinä ainakin kappaleen nimi kuvastaa Tanjaa.
Mutta nyt puhuttiinkin sielun musiikista.
Kävin tänään ystäväni kanssa keskustelun, joka ainakin antoi mielelleni rauhan :D NO EI VAINES! Kuitennii, nyt tiijjän jotta mikä on minun sielun musiikkiani.
Sielun musiikkia on sellainen, jonka vain tuntee omakseen. Musiikissa on jotain sellaista, joka kuulostaa minulta. Siispä minä olen löytänyt vastauksen.
WÖYH! julkaisi "W.A.S.P:n ensimmäisensä" / "debyyttinsä" / "ekan" albumin IKKILLYK. Siinä on
Raikkaan progressiivista rockmusiikkia avantgardismin
hengessä.
Levyllä on niin höpöä soitantaa jotta mie löydän ihteni siitä musiikista. Tunnen IKKILLYK-albumin
kappaleet omiksi. Vaikkakaan, en ole kovin merihenkinen. Pidän eläimistä. Pidän hassuttelusta. Minusta löytyy hempeys, minusta löytyy rock, minusta löytyy hassuttelu, minusta löytyy tietty ristiriitaisuus. IKKILLYK sisältää paljon elementtejä, joista pidän.
Jos siis sieluni ja minuuteni kiinnostaa, tässä näyte:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti